CLIMBING

Viimeviikolla käytiin Olinkaa peräti kaks kertaa köysi kiipeämässä pitkästä aikaan. Oli tosi kivaa vaikka taidot onki vähän ruosteessa.

Aloitin köysikiipeämisen yläasteella ja lukiossa kiivettiin kavereidenkaan paljon ja olin jopa omasta mielestäni hyvä siinä, ainakin kehityin tasaiseen tahtiin. Kun kavereiden kanssa aloitettiin kiipeily ei Salmisaaren kiipeilyareenaa edes ollut rakenteilla. Käytiin Espoosta käsin Tapanilassa ja nyt kun ajattelen sitä matkaa julkisilla, ei ehkä tulisi nyt heti mieleen matkustaa kyseistä matkaa useaan kertaan viikossa niin kuin silloin tehtiin. Ja mikä parasta kertamaksu maksoi kolme euroa ja halleissa oli aina tutut naamat. Laji on kasvanut näiltä ajoilta todella kovaa vauhtia. Vanhempia järkytti kun balettitossu vaihtui kiipeilykenkään mutta harrastuksesta tuli nopeasti hyvin rakas. Jossain vaiheessa boulderointi rupesi kuitenkin kiehtomaan enemmän ja köysikiipeily jäi vähemmälle. Osasyynä ehkä se että kaverit lähti armeijaan ja yksi ruotsiin, varmistajat uupui.
Varmaan päälle vuoden olen käynyt vain boulderoimassa joten paluu korkeille seinille tuntuu hyvältä vaikka äkilliset dropit vähän pelottaakin. 
P.S Mun hiukset ei ole keltaiset vaikka tokassa kuvassa näyttääkin siltä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s